Turun yliopiston kirjallisuustieteen tutkijat kertovat kehittämästään menetelmästä, jonka keskiössä ovat kulttuuriset kertomukset. Millaisia tarinoita kerromme itsestämme ja maailman nykytilasta ja tulevaisuudesta. Voisimmeko alkaa ajatella ja kuvitella toisenlaisia tarinoita?

”Ja kuinka usein minä siunaan kohtaloa, joka on ollut niin suopea ja hyvä minulle. Sillä kyllä minulla on äärettömän rikas elämä.”

Kulttuurihistorioitsija ja muusikko Laura Kokko avaa luennollaan suurelle yleisölle tuntemattomammaksi jääneitä puolia Volter Kilven elämästä. Mitä Kilpi ajatteli taiteesta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle?  

Volter Kilven Saaristolaissarja huipentuu eepokseen Kirkolle, jonka otsikko Kilven omien sanojen mukaan kertoo yksinkertaisesti, mihin tässä ollaan menossa.

Unohdettu klassikko kaksikielisenä pienoisnäytelmänä! Volter Kilven aikalainen, kustavilaisiakin sukujuuria omaava ahvenanmaalainen Sally Salminen kirjoitti vahvan ruumiillisen romaanin saariston naisesta, joka taistelee herroja vastaan ja lunastaa paikkansa kyläyhteisössä.

Albatrossin tarina onkin hatunnosto perisuomalaiselle hulluudelle ja itsepäisyydelle. Raa'an kapitalismin ylistykseksi tästä monikerroksisesta ja ironisesta komediasta ei onneksi ole.

Tuija Rantalaisen tarinalliset laulut antavat äänen heikompiosaisille, hän ottaa lauluissaan kantaa vahvasti mutta kysyen.

Meretoja pohtii meren äärellä loimuavan nuotion äärellä tarinoita selviytymiskeinona, taiteen voimaa toimia varoitustulena ja todellisuuteen hetkellisen jäsennyksen luovana majakanvalona sekä sitä, miksi maailman pelastamisessa tarvitaan taiteen vaalimaa hätätilan kokemusta.

"Kysymys ei niinkään
ole negatiivisten asioiden torjumisesta, vaan
hyväksymisestä, käsittelystä ja luopumisesta."