Saimme romaania arvioivan ja lukijakokemusta perkaavan tekstin 12-vuotiaalta Kilven romaanin lukijalta! Tästä voit lukea, millainen lukukokemus Alastalon salissa oli 7. luokkalaisen näkökulmasta.
”Halusin lukea Alastalon salissa muutamasta syystä. Minua kiinnosti, millainen kirja se oikeasti on, sillä olin kuullut paljon spekulointia siitä, miten vaikeaa ja tylsää luettavaa teos on. Myönnän, että luin kirjaa myös osin kunnianhimosta, sillä mielestäni olisi hienoa sanoa, että olen lukenut Alastalon salissa.
En tarkalleen muista, milloin päätin aloitaa lukemisen. Keväällä 2019, ollessani 11-vuotias, luin Kirkkomaa-luvun, mutta siihen se silloin jäikin. Myöhemmin talvella 2019 päätin, että lukisin Alastalon salissa seuraavaan Volter Kilpi -viikkoon mennessä. Aloitin mielestäni varsinaisen lukemisen noin 11.12.2019, muutamaa päivää ennen kuin täytin 12 vuotta.
Aluksi lukeminen tuntui työläältä, ja eteni hitaasti. En ymmärtänyt oikein mitään, mitä kirjassa tapahtui, enkä aina keskittynyt lukemiseen kovin hyvin. Silloin harvoin, kun tulin avanneeni Alastalon salissa, luin yleensä pitkiä pätkiä kerrallaan, koska halusin lukemisen etenevän. Esimerkiksi tammikuussa 2020 luin kerralla piipunvalinnan. Helmikuussa päätin, että homman pitäisi edetä paremmin, ja päätin, että luen joka päivä kymmenen sivua. Luin melkein joka päivä sen kymmenen sivua. Joskus luin viisi sivua, joskus en lukenut ollenkaan. Jos minulta oli jäänyt yksi päivä välistä, luin seuraavana päivänä 20 sivua, tai kahtena seuraavana päivänä 15 sivua.
Mielestäni Alastalon salissa on ehkä paras kirja, minkä olen lukenut. Vaikka juoni itsessään ei erityisesti jäänyt mieleen, pidin kovasti kirjan kielestä. Se oli erittäin hyvin kirjoitettu, kuvailisin tekstiä ehkä sanalla soljuva. Vaikka lukeminen joskus tuntuikin pakottamiselta, tykkäsin silti kirjan lukemisesta todella paljon. Se ikään kuin imee sisäänsä, ja tuntuu, kuin oikeasti astelisi kirkkomaalla, tai seuraisi nimien kirjoitusta parkinpapereihin. Joskus en malttanut lopettaa lukemista, koska tekstin lukeminen tuntui vain niin hienolta. Se oli minulle uusi kokemus, sillä aikaisemmin olin yleensä jatkanut kirjan lukemista siksi, että halusin tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
En oikein osaa sanoa, onko teksti vaikeaa vai ei. Mikäli juonesta haluaa ymmärtää kaiken, teksti on erittäin vaikeaa, ja sitä joutuu lukemaan hitaasti ja useita kertoja. Itse luin kirjaa melko nopeasti, mutta ymmärsin silti yllättävän paljon, mitä tapahtui. Pääasiassa tosiaan vain fiilistelin sitä, millaista teksti on, ja kuinka luontevasti sitä luki, kun pääsi vauhtiin. Teksti on ehkä selkeintä ja helpointa ymmärtää Albatrossin tarinassa, mutta asiaan vaikutti myös ehkä se, että tunsin hyvin Albatrossin tarinan juonen.
Luin Alastalon salissa loppuun 11.5.2020, eli siihen meni aika lailla tasan viisi kuukautta. Mietin, että aion lukea kirjan melko pian uudestaan, mutta vielä en ole aloittanut. Eikä sillä ole mikään kiire. Kun kirja oli loppunut, olo tuntui muutaman viikon hieman tyhjältä, olihan Alastalon salissa ollut tiiviisti osa elämääni melkein puoli vuotta. Minusta oli aikaisemminkin tuntunut samalta, esimerkiksi silloin, kun olin lukenut ensimmäisen kerran kaikki Harry Potterit. Uskon, että Alastalon salissa on sen verran monimutkainen ja monikerroksinen, että kun joskus aloitan sen lukemisen uudestaan, tuntuu, että lukisin kirjaa ensimmäistä kertaa.”
Kiitos tästä arviosta! Toivottavasti joku muukin intoutuu tänä kesänä lukemaan Kilpeä <3